Perustelut
Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoa 31.8.2026 mennessä ehdotuksesta uudeksi matkailijaverolaiksi, jolla kunnille annettaisiin mahdollisuus ottaa käyttöön alueellaan tapahtuvaan vastikkeelliseen majoittamiseen kohdistuva vero. Vero olisi kunnille vapaaehtoinen ja sen tuotto tilitettäisiin suoraan kunnalle.
Ehdotettu malli koskisi kaikkea tilapäistä majoittamista majoitusmuodosta riippumatta. Verovelvollinen olisi majoittaja, ja vero määräytyisi prosenttiosuutena majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta (2–5 %), josta päättää kunnanvaltuusto. Verotuksessa sovellettaisiin oma-aloitteisten verojen menettelyä, ja veroviranomaisena toimisi Verohallinto.
Esitys perustuu hallitusohjelman linjaukseen edistää alueellista matkailijaverokokeilua osana erityisesti Pohjoisen Suomen ohjelmaa. Valmistelua on edeltänyt valtiovarainministeriön arviomuistio (2026), jossa on tarkasteltu veron toteuttamisedellytyksiä ja vaikutuksia. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2027 ja veroa sovellettaisiin vuodesta 2028 alkaen.
Matkailijaveron keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kuntien mahdollisuuksia kerätä matkailusta verotuloja, kuitenkin huomioiden veron alueellisesti vaihtelevat vaikutukset, mahdolliset vaikutukset yritysten kilpailuasetelmaan sekä hallinnollinen kuormitus.
Varsinais-Suomen liitto on antanut lausuntopyynnön mukaisesti asiasta valmisteluvaiheessa asiantuntijalausunnon 25.1.2026. Asia annettiin tiedoksi maakuntahallitukselle 26.1.2026 (12 §).
Lisätiedot: Alueellisen matkailijaveron valmistelu - Valtiovarainministeriö
Valmistelija/lisätiedot
Johanna Mattila, aluekehitysjohtaja
Esa Högblom, erikoissuunnittelija
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää antaa asiassa seuraavan lausunnon.
Varsinais-Suomen liitto tarkastelee ehdotettua matkailijaveroa ennen kaikkea sen käytännön toimeenpanon ja vaikuttavan hyödyntämisen näkökulmasta. Lähtökohtana lausunnossa on, että vero on toteutumassa, jolloin keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten siitä saadaan todellista hyötyä matkailun kehittämiseen ilman, että samalla heikennetään alueen matkailuelinkeinon kilpailukykyä. Esitetty malli on kunnille vapaaehtoinen ja kohdistuu kaikkeen lyhytaikaiseen majoittamiseen 2–5 prosentin suuruisena maksuna majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta, ja sen tuotto jää kunnille.
Alueelliset vaikutukset ja oikeudenmukaisuus
Alueellisesti vaikutukset ovat väistämättä epätasaisia. Suurissa matkailukeskittymissä verolla voidaan kerryttää merkittäviä lisätuloja, mutta valtaosassa kunnista hyöty jää vähäiseksi. Varsinais-Suomi sijoittuu tässä suhteessa keskikategoriaan: Turun verotuotto olisi lain luonnosversion perusteella arviolta noin 1,4–3,4 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on merkittävä mutta selvästi pienempi kuin esimerkiksi Helsingissä tai Lapin keskeisissä matkailukohteissa. Tämä tarkoittaa, että vero on alueelle käyttökelpoinen väline, mutta ei ratkaiseva tulonlähde. Malliin sisältyy riski alueellisten erojen kasvusta, ellei verotuottoa kohdenneta selkeästi matkailun kehittämiseen. Oikein käytettynä se voi kuitenkin tukea infrastruktuurin, palveluiden ja matkailuympäristön kehittämistä ja siten tasapainoisempaa aluekehitystä. Varsinais-Suomen sisällä hyödyt kohdistuvat ennen muuta Turkuun, Naantaliin ja saariston vetovoimaisiin kohteisiin, kun taas pienemmissä kunnissa hallinnollinen taakka voi muodostua suhteellisesti suureksi.
Vaikutukset alueen kilpailukykyyn ja elinkeinoelämään
Vaikutukset kilpailukykyyn ovat keskeinen arvioitava tekijä. Vero nostaa majoituksen hintaa niissä kunnissa, joissa se otetaan käyttöön, ja voi siten vaikuttaa matkailun kysyntään sekä alueiden väliseen kilpailuun. Vaikutus on tutkimuksen ja lakiluonnoksen perusteella keskimäärin melko pieni, mutta se vaihtelee huomattavasti kohteen vetovoiman mukaan: vahvoissa, erityisissä matkailukohteissa vaikutus jää vähäiseksi, kun taas kilpailuherkillä alueilla se voi olla selvästi suurempi. Varsinais-Suomessa tämä korostuu, koska alue toimii kilpailullisessa asetelmassa suhteessa muihin kotimaisiin matkailualueisiin eikä ole samalla tavoin “pakollinen" matkakohde kuin esimerkiksi Lapin sesonkikohteet. Turussa vero voi olla perusteltavissa kaupungin vetovoiman ja tapahtumatarjonnan kautta, mutta saaristossa kausiluonteisuus ja kotimaisen kysynnän merkitys lisäävät hintaherkkyyttä. Naantalissa verolla on potentiaalia, mutta vaikutukset voivat kohdistua perhematkailuun, kun taas esimerkiksi Uudenkaupungin kaltaisissa kunnissa hyöty jäänee todennäköisesti rajalliseksi.
Kuntataloudelliset hyödyt vs. hallinnolliset kustannukset
Edellä mainituista haasteista huolimatta lähtökohtana on, että mikäli vero otetaan käyttöön, siitä tulee saada alueelle myös hyötyä. Varsinais-Suomessa verotuotto voi parhaimmillaan toimia lisäresurssina matkailun kannalta keskeisiin investointeihin, kuten infrastruktuuriin, tapahtumiin, saavutettavuuteen ja saariston palveluihin. Se ei yksin ratkaise investointitarpeita, mutta voi toimia täydentävänä rahoituksena ja tietyissä tilanteissa myös vipuvaikutuksena muun rahoituksen suuntaamiseen. Tämä edellyttää kuitenkin, että varat kohdennetaan näkyvästi ja johdonmukaisesti matkailun kehittämiseen. Muuten veron hyväksyttävyys jää heikoksi eikä sen potentiaali realisoidu.
Kuntatalouden näkökulmasta vero on realistisesti hyödyllinen lähinnä suurissa matkailukunnissa. Valtaosassa kuntia verotuotto jää pieneksi suhteessa järjestelmän kokonaisvaikutuksiin. Varsinais-Suomessa tämä tarkoittaa, että Turussa hyöty on todennäköinen, mutta muissa kunnissa tarve käyttöönottoon on arvioitava tapauskohtaisesti. Hallinnollinen kuormitus kohdistuu erityisesti majoittajiin ja korostuu pienimuotoisessa ja hajautuneessa toiminnassa, kuten saaristossa. Laaja soveltamisala, joka kattaa myös satunnaisen majoitustoiminnan, lisää järjestelmän kattavuutta mutta samalla hallinnollista monimutkaisuutta. Tämän vuoksi veron käyttöönotto edellyttänee alueellista yhteensovittamista ja seurantaa, jotta kokonaisuus ei pirstaloidu.
Ohjausvaikutus ja kytkentä alueen kehittämiseen
Vaikka matkailijavero ei ole varsinainen ohjauskeino matkailun määrän tai ympäristövaikutusten hallintaan, sillä on kuitenkin myös merkittävää kehittämispotentiaalia. Varsinais-Suomessa tämä liittyy erityisesti kestävän matkailun edistämiseen, saariston infrastruktuuriin, tapahtumaympäristöihin ja matkailun saavutettavuuteen. Keskeistä on, että verotuotto kohdennetaan riittävän selkeästi vaikuttaviin kokonaisuuksiin eikä hajauteta pieniin erillisiin käyttökohteisiin. Kohdentamisen onnistuminen ratkaisee pitkälti sen, syntyykö verosta todellista lisäarvoa.
Varsinais-Suomen strategian ja Varsinais-Suomen liiton hallitusohjelmatavoitteiden näkökulmasta veron mahdollisuudet liittyvät erityisesti matkailun kasvuun, saavutettavuuteen, saariston elinvoimaan ja investointiympäristön vahvistamiseen. Oikein kohdennettuna verotuotto voi tukea niitä samoja tavoitteita, joita liitto on pitänyt esillä matkailun, elinvoiman ja kasvuinvestointien osalta.
Toimivuus ja toteutettavuus alueellisena mallina
Ehdotettu kuntakohtainen vapaaehtoinen malli on joustava, mutta se sisältää myös selkeitä riskejä. Hajautunut käyttöönotto voi lisätä kuntien välistä kilpailua, hallinnollista monimutkaisuutta ja epävarmuutta markkinoilla. Lisäksi merellisen matkailun osittainen jääminen veron ulkopuolelle voi luoda epätasapainoa rannikkoalueilla. Varsinais-Suomen kaltaisessa maakunnassa, jossa matkailu kytkeytyy vahvasti kuntien välisiin verkostoihin, olisi perusteltua vahvistaa maakunnallista koordinaatiota ainakin veron käyttöönoton ja verotuoton käytön osalta.
Lopuksi
Kokonaisuutena Varsinais-Suomen liitto katsoo, että matkailijavero voi olla hyödyllinen mutta rajallisen vaikutuksen väline. Se voi vahvistaa matkailun kehittämisedellytyksiä erityisesti keskeisissä matkailukunnissa, mutta siihen liittyy samalla kilpailukyky- ja toteutusriskien hallintatarve. Ratkaisevaa on veron maltillinen taso, harkittu käyttöönotto ja ennen kaikkea verotuoton näkyvä kohdentaminen matkailun kehittämiseen. Lisäksi veron käyttöönottoon ja verotuottojen käyttöön liittyvä alueellinen koordinaatio olisi perusteltua.