Perustelut
Eduskunnan ympäristövaliokunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa hallituksen esityksestä uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Maakuntahallitus on aiemmin antanut lausuntonsa lakiluonnoksesta kesällä 2025 Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudesta alueidenkäyttölaista | Varsinais-Suomen liitto.
Alueidenkäyttölaki on maakuntien liittojen perustehtävien näkökulmasta keskeinen lakikokonaisuus ja kyseisen lain soveltaminen osa jokapäiväistä työtämme. Lisäksi kuntayhtymänä tuemme kuntiemme maankäytön suunnittelua ja seuraamme läheltä lain soveltamista myös kuntien kaavoituksessa.
Alueidenkäyttölain uudistamisessa tulisi pyrkiä suunnittelujärjestelmän sujuvuuden, ennakoitavuuden, nopeuden ja resurssiviisauden kasvattamiseen. Lakiluonnosta on parannettu lausuntopalautteen perusteella, mutta se sisältää edelleen seikkoja, jotka heikentävät maan investointiympäristöä ja kaavoitusjärjestelmää. Hallituksen esitys on kerännyt paljon palautetta, jonka johdosta ympäristövaliokunta järjestää myös julkisen kuulemisen alueidenkäyttölain uudistuksesta 10.9.2026.
Maakuntien liittojen aluesuunnittelujohtajat ovat yhteistyössä valmistelleet yhteisen kannanoton hyödynnettäväksi maakuntahallitusten päätöksenteossa. Varsinais-Suomen liitto voi pääosin yhtyä liittojen yhteiseen näkemykseen.
Valmistelija/lisätiedot
Heidi Saaristo-Levin, suunnittelujohtaja
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää antaa eduskunnan ympäristövaliokunnalle seuraavan lausunnon koskien hallituksen esitystä uudeksi alueidenkäyttölaiksi:
Varsinais-Suomen liitto kiittää ympäristövaliokuntaa lausuntopyynnöstä. On hyvä, että lain valmistelun lähtökohtana on suomalaisen suunnittelujärjestelmän perusrakenteen säilyttäminen. Aiemman lausuntopalautteen perusteella lakiesitykseen on tehty kannatettavia muutoksia mm. yhteisen yleiskaavan aseman sekä maakuntakaavan täytäntöönpanon osalta. Kuitenkin Varsinais-Suomen liitto pitää tiettyjä lakiuudistuksen ratkaisuja suomalaista investointiympäristöä ja kaavoitusjärjestelmää heikentävinä:
- Lakiesitys sekoittaa kaavatasojen rajoja ja työnjakoa. Laki vie maakuntakaavalta keskeisen tehtävän yhteensovittaa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) paikallisiin tavoitteisiin. Tämä heikentää VAT:n ohjausvaikutusta ja edellyttää uuden oikeuskäytännön muodostumista. Strategisista maakunta- ja yleiskaavoista poikkeaminen murtaa tiiviissä vuorovaikutuksessa suunniteltua ja demokraattisesti päätettyä tulevaisuuskuvaa. Maakuntakaavan oikeusvaikutukset yleiskaavoihin (27 §) muuttuvat, kun nykyinen termi "on ohjeena" korvautuu termillä "on otettava huomioon". Muutos heikentää alueellisen päätöksenteon merkitystä ja hidastaa hankkeiden etenemistä oikeuskäytännön nollautuessa. Nykyinen tarkentuvan suunnittelun periaate ja ylempien tasojen tulkinta toimii hyvin. Maakuntakaavojen mahdollistamien hankkeiden haluttuun tulokseen päästään nopeammin ja sujuvammin nykyisen lain mukaisilla kirjauksilla.
- Lakiesityksestä puuttuu siirtymäsäännökset (130 §), ja ne tulee lisätä hyväksyttävään lakiin. Voimassa olevia kaavoja ei voi tulkita uuden lain mukaan yksiselitteisesti lainmukaisina ennen uuden oikeuskäytännön muodostumista - ellei haluta pysäyttää hankkeiden etenemistä avaamalla niitä valituksille. Kunnille ja maakunnille tulee siirtymäsäännöksillä antaa aikaa päivittää kaavat uuden lain mukaisiksi.
Maakuntakaavojen selvityksiä, suunnitteluratkaisuja tai vaikutusten arviointeja ei ole tehty uuden lainsäädännön viitekehyksessä. On ongelmallista, jos voimassa olevien kaavojen sisältö vaikuttaa eri tavalla kuin, mitä niiden hyväksymisen yhteydessä voimassa oleva laki on säätänyt. Se on epäoikeudenmukaista erityisesti maakuntakaavan valmisteluun osallistuneille kansalaisille, yrityksille ja muille sidosryhmille, joille todettu maakuntakaavan ohjausvaikutus maankäyttöön ei toteudukaan siinä muodossa, jollainen se on ollut kaavan valmistuessa.
Siirtymäsäännösten puuttuminen vaikuttaa myös esim. voimassa oleviin, vielä toteutumattomiin, tuulivoimayleiskaavoihin (etäisyyssäädös, 68 §) ja voi edellyttää niiden uudelleenlaatimista.
- Lakiuudistus kasvattaa kuntien työkuormaa ja lisää byrokratiaa. Lakiehdotuksen uudet kaavoja koskevat sisältövaatimukset edellyttävät uusia selvityksiä, mutta selvitystarvetta tulee erityisesti lisäämään vaikutusten arviointien kohdalle lisätty "todennäköisesti" -sana (78 §, vrt. LSL 35 § tulkinta). Tulkinta selvitysten riittävyydestä saadaan vain oikeuskäytännön kautta, mikä viivästyttää prosessien valmistumista.
Aloite- ja kumppanuuskaavoitus on kunnissa jo arkea. Sen kirjaaminen prosesseineen lakiin lisää byrokratiaa. Lain edellyttämä toimielinpäätös voi olla tarpeeton (90 §, 91 §), mutta se pitää silti valmistella ja viedä päätöksentekoon. Aika on pois itse suunnittelutyöstä.
Uusi määräaika- ja uhkasakkomenettely (104 §) valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamiseksi on kuntien ja maakunnan liittojen itsemääräämisoikeuteen kajoamista ja kohtuutonta. Esitämme kyseisen pakkokaavoitusmenettelyn poistamista.
- Tuulivoiman etäisyysääntely on ongelmallinen (68 §). Esitys etäisyyssääntelystä on ristiriidassa maakuntakaavan yleispiirteisyyden nostamisen ja ohjausvaikutusten vähentämisen - eli lakiuudistuksen tavoitteiden kanssa. Maakuntakaavan tuulivoima-alueiden rajauksen sisälle osuvia tuulivoimayleiskaavoja ei koske lakiesitykseen kirjattu 1,25 km etäisyysvaatimus. Ongelmana on, miten yksityiskohtaisella selvitystyöllä maakuntakaavojen tuulivoima-alueita voidaan tulevaisuudessa osoittaa, kun vaatimus selvitystasosta on selkeästi ristiriidassa maakuntakaavan yleispiirteisyyden kanssa. Maanomistajien suostumus tulee poistaa. Kaavatyössä laadittavilla selvityksillä tulee olla painoarvoa riittävän etäisyyden määrittelemisessä.
- Lakimuutos vie keinot luonnon monimuotoisuuden parantamiselta. Lakiesitys määrittelee alueidenkäytön suunnittelun tavoitteeksi edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä (5 §). Monimuotoisuuden turvaaminen voi käytännössä edellyttää suojelualueverkoston täydentämistä sekä suojelualueita yhdistäviä ekologisia verkostoja, mutta laki vie siltä keinot. Lakiesityksen mukaan suojelualuevaraukset ovat kaikilla kaavatasoilla voimassa vain 4 vuotta, mikä on auttamatta liian lyhyt aika (26 §, 37 §, 58 §).
Lakiesitys sisältää myös pykälän uuteen ns. kaavojen toteuttamislakiin (valmisteilla oleva yhdyskuntakehittämislaki). Tämä metsäkorvauspykälä ("Kaatolaki" 101 a §) tekee käytännössä mahdottomaksi kaavoittaa virkistys- ja suojaviheralueita yksityismaille. Kunnat eivät voi täyttää lain sisältövaatimuksia ilman kohtuuttomia kustannuksia. Sisältövaatimuksien vastaiset kaavat kaatuvat tuomioistuimissa.
Kaikki kohdissa 1–5 kuvattu heikentää Suomen investointiympäristöä, lisää valituksia ja kuormittaa kuntien ja maakuntien lisäksi myös hallinto-oikeuksia. Hankkeiden toteutuminen viivästyy ja Suomi investointikohteena näyttäytyy entistä epävarmempana.