Perustelut
Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat pyytäneet lausuntoa luonnoksesta Suomen kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi 27.8.2026 mennessä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnon ennallistamisesta (EU) 2024/1991 julkaistiin 29.7.2024. EU:n ennallistamisasetus toimeenpanee EU:n biodiversiteettistrategiaa ja pyrkii osaltaan pysäyttämään luontokadon etenemisen.
Asetuksen toimeenpanoa varten jäsenmaat laativat kansalliset ennallistamissuunnitelmat ja toteuttavat tarvittavat esiselvitykset ja vaikutusarviot niiden ennallistamistoimenpiteiden määrittämiseksi, jotka ovat tarpeen asetuksen 4–13 artiklassa säädettyjen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi sekä unionin yleisten tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi ottaen huomioon uusin tieteellinen näyttö. Ennallistamissuunnitelmassa tulee tunnistaa synergiat muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kanssa sekä olemassa olevan linkittyvän lainsäädännön toimeenpanon kanssa.
Suunnitelmassa pitää myös tunnistaa asetuksen tavoitteiden kannalta ristiriitaiset kannustimet.
Kansallinen ennallistamissuunnitelma on tiekartta EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoon. Suunnitelman ensimmäinen luonnosversio on toimitettava EU:n komissiolle syyskuun 1. päivään mennessä sitä varten erityisesti suunnitelluilla lomakepohjilla. Siinä määritellään, millä keinoilla asetuksen tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030, 2040 ja 2050 mennessä. Suunnitelma on strateginen ja vaiheittain tarkentuva kokonaisuus, jossa jäsenvaltioille jää liikkumavaraa valita kustannustehokkaimmat ja kansallisiin olosuhteisiin soveltuvat ratkaisut.
Komissioon lähetettävä suunnitelma on siis vasta ensimmäinen luonnos kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta. Sen perusteella käynnistyvät keskustelut EU-komission kanssa suunnitelman tavoitteista, toimenpiteistä ja rahoituksesta. Suunnitelma tullaan vielä päivittämään mm. komission palautteen perusteella ennen lopullisen version toimittamista komissiolle syyskuuhun 2027 mennessä eli seuraavan hallituskauden alussa.
Valmistelija/lisätiedot
Heidi Saaristo-Levin, aluesuunnittelujohtaja, Varsinais-Suomen liitto
Miika Tiainen, edunvalvonnan erikoissuunnittelija, Varsinais-Suomen liitto
Timo Juvonen, erikoissuunnittelija, Varsinais-Suomen liitto
Arttu Koskinen, erikoissuunnittelija, Varsinais-Suomen liitto
Katariina Yli-Heikkilä, ympäristöasiantuntija, Valonia
Anni Lahtela, kehittämisasiantuntija, Valonia
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
etunimi.sukunimi@valonia.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää antaa kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta seuraavan lausunnon:
Varsinais-Suomen liitto pitää kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelua tärkeänä osana EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanoa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Ennallistamistoimilla voidaan samanaikaisesti vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, parantaa vesien tilaa, lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellytyksiä sekä vahvistaa ekosysteemien tuottamia hyötyjä yhteiskunnalle. Suunnitelman tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kannatettavia ja tukevat useita kansallisia sekä alueellisia ympäristö- ja ilmastotavoitteita.
Varsinais-Suomen liitto katsoo kuitenkin, että suunnitelman nykyinen luonnos jää monelta osin vain strategiseksi kehikoksi, eikä sisällä riittävän konkreettisia toimia ja polkua etenkin vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaluonnoksessa jätetään täysin auki merkittäviä kysymyksiä, kuten metsiin liittyviä tavoitteita, vaikka niiden merkitys on ennallistamistavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen.
Toimenpiteitä priorisoidaan alkuvaiheessa valtion maille ja suojelualueille. Valtaosa näistä alueista sijaitsee pohjoisessa Suomessa. Ennallistamistoimien tulisi olla maantieteellisesti kattavia. Priorisointi haastaa tavoitteiden toteutumista eteläisessä Suomessa ja siten myös Varsinais-Suomessa.
Saaristomeren tilan parantaminen keskeinen tavoite
Varsinais-Suomen liitto pitää erityisen tärkeänä, että kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa tunnistetaan vesiekosysteemien, valuma-alueiden ja merialueiden kytkeytyneisyys sekä ravinnekuormituksen vähentämisen merkitys. Saaristomeri on Suomen rannikon huonokuntoisin merialue ja Suomen ainoa hot spot -kohde Itämeren suojelukomission listalla. Meren tilaa heikentää etenkin maatalouden hajakuormitus, jonka vähentämistoimien tuloksellisuus on vielä ollut riittämätöntä. Saaristomeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää laaja-alaisia toimenpiteitä koko valuma-alueella, mukaan lukien kosteikkojen perustamista, virtavesien kunnostamista, soiden ennallistamista sekä maankäytön haitallisten vesistövaikutusten vähentämistä ja toimenpiteiden kohdentamista sinne, missä kuormitusriski on suurin. Suunnitelman painotus valuma-aluetasoiseen lähestymistapaan on tältä osin perusteltu ja suunnitelmassa esitetyt toimet oikeansuuntaisia. Ennallistamissuunnitelman luonnoksessa jää kuitenkin avoimeksi, miten asetuksen käytännön toimeenpano on tarkoitus toteuttaa ja millä mekanismeilla tavoitteiden saavuttaminen varmistetaan.
Varsinais-Suomen liitto korostaa, että Saaristomeren tilan parantaminen on valtakunnallisesti merkittävä tavoite, jonka toteuttamisessa ennallistamistoimet voivat tuottaa huomattavaa lisäarvoa. Toimenpiteiden kohdentamisessa tulisi huomioida erityisesti ne alueet, joilla voidaan saavuttaa samanaikaisesti merkittäviä hyötyjä vesienhoidolle, luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.
Varsinais-Suomen liitto esittää, että Saaristomeren valuma-alue tunnistetaan kansallisen ennallistamissuunnitelman erityiseksi painopistealueeksi. Alueella voidaan samanaikaisesti edistää luonnon monimuotoisuutta, vesien- ja merenhoitoa, ravinnekuormituksen vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Saaristomeren tilan parantaminen tukee suoraan myös ennallistamisasetuksen meri- ja vesiluontotyyppejä koskevien tavoitteiden toteuttamista.
Tavoitteiden saavuttamiseksi on kriittistä, että toimenpiteet kytketään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kannustinmekanismeihin. Suomen kansalliseen ja alueelliseen kumppanuussuunnitelmaan vuosille 2028–2034 tulee sisällyttää Saaristomeren strateginen erityisalue, jossa maatalouden vesiensuojelun ympäristötukia ja lannan kierrätystä tehostavia investointitukia voidaan korottaa ja kohdentaa kustannustehokkaasti ja tietopohjaisesti kuormittavimmille peltolohkoille.
Liitto korostaa, että Saaristomeri-ohjelman toimintamallien ja hyväksi havaittujen käytäntöjen laajentaminen muille rannikkoalueille ei saa vähentää Saaristomeren valuma-alueelle kohdistettavia resursseja. Saaristomeri-työn jatkuvuus ja vaikuttavuus tulee turvata myös tulevilla vaali- ja ohjelmakausilla.
Lisäksi Ahti-ohjelman jatkumisen turvaaminen vuoteen 2050 saakka on erittäin kannatettavaa ja takaa pitkäjänteisen vesiensuojelutyön, edellyttäen että ohjelmalle osoitetaan riittävä ja monivuotinen rahoitus. Samalla on tärkeää, että vesiensuojelun tavoitteissa ja toimenpiteissä saavutetaan konkreettisia tuloksia jo lähivuosina.
Alueidenkäytön suunnittelun merkitys
Maakuntakaavoituksessa luodaan pitkän aikavälin edellytykset ekologisten verkostojen, viherrakenteen sekä arvokkaiden luontoalueiden säilymiselle ja kehittymiselle. Liitto korostaa ennallistamisen ja luonnon heikkenemisen ennaltaehkäisyn (heikentämättömyysperiaate) välistä yhteyttä. Pitkällä aikavälillä kustannustehokkain ratkaisu on ehkäistä luonnon tilan heikentyminen jo suunnitteluvaiheessa.
Varsinais-Suomen liitto pitää tärkeänä, että ennallistamissuunnitelman toimeenpanossa tunnistetaan maakuntakaavojen ja muiden alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän välineiden rooli ekologisen verkoston kokonaisuuden turvaamisessa. Myös luonnonsuojelulain mukaiset alueelliset luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmat (LUMO-ohjelmat) ovat tärkeä väline niin ennallistamistoimien suunnitteluun ja kohdentamiseen kuin alueidenkäytön suunnittelun taustamateriaalinakin.
Ennallistamistoimien suunnittelussa tulisi hyödyntää maakuntakaavoissa ja LUMO-ohjelmissa tunnistettuja luonnon ydinalueita, ekologisia yhteyksiä, viherrakenteita sekä sinivihreän infrastruktuurin kokonaisuuksia. Tämä tukee sekä luonnon monimuotoisuuden että alueidenkäytön pitkäjänteistä yhteensovittamista.
Liitto pitää tärkeänä, että ennallistamistoimet sovitetaan yhteen myös alueiden elinvoiman, energiasiirtymän, huoltovarmuuden ja kestävän elinkeinotoiminnan tavoitteiden kanssa. Useilla alueilla tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää tapauskohtaista tarkastelua ja alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamista.
Merialuesuunnittelun huomioiminen
Varsinais-Suomen liitto pitää tärkeänä, että kansallisen ennallistamissuunnitelman toimeenpanossa hyödynnetään merialuesuunnittelun tuottamaa tietopohjaa. Merialuesuunnittelussa on tunnistettu luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä meriympäristöjä ja ekologisia yhteyksiä, joilla luonnon tilan parantaminen voi tuottaa merkittäviä hyötyjä koko meriekosysteemille.
Merialueiden ennallistamistoimien suunnittelussa tulisi varmistaa yhteensovittaminen myös merellisten elinkeinojen, meriliikenteen, energiantuotannon ja puolustuksen tarpeiden kanssa. Ennallistamistoimien tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon sekä alueellisten olosuhteiden tuntemukseen.
Maatalousluonnon ennallistaminen ja luonnonarvomarkkinat
Varsinais-Suomen liitto pitää tärkeänä, että maatalousympäristöjen ennallistamisessa ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa hyödynnetään nykyistä laajemmin kannustavia sekä markkinaehtoisia toimintamalleja. Maatalouden osalta on erityisen tärkeää löytää ratkaisuja, jotka parantavat luonnon tilaa vaarantamatta ruoantuotannon toimintaedellytyksiä ja huoltovarmuutta.
Liitto pitää perusteltuna luonnonarvomarkkinoiden ja muun yksityisen rahoituksen ratkaisujen kehittämistä ennallistamistoimien tueksi. Varsinais-Suomi ja erityisesti Saaristomeren valuma-alue voivat toimia koeympäristönä maatalousluonnon luonnonarvomarkkinapilotille, jossa ennallistettaisiin vapaaehtoisuuteen perustuen vesistövaikutuksiltaan kuormittavia peltolohkoja. Pilotti yhdistäisi luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen, ravinnekuormituksen vähentämisen sekä viljelijöille suunnatut tulosperusteiset kannusteet. Pilotoinnin avulla voitaisiin kehittää uusia toimintamalleja julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteensovittamiseksi ja vauhdittaa ennallistamistavoitteiden kustannustehokasta toteutumista.
Rahoituksen ja toimeenpanon varmistaminen
Varsinais-Suomen liitto pitää välttämättömänä, että suunnitelman tavoitteiden toteuttamiselle turvataan riittävä ja pitkäjänteinen rahoitus. Luonnoksessa esitetty kustannustaso sekä nykyisen rahoituksen ja tavoitetason välinen ero osoittavat, että toimeenpanon onnistuminen riippuu keskeisesti uusien rahoitusratkaisujen löytämisestä. Suunnitelman jatkovalmistelussa tulee laatia uskottava ja pitkäjänteinen rahoituspolku tavoitteiden saavuttamiseksi.
Liitto korostaa, että alueellisilla toimijoilla, kunnilla ja maakuntien liitoilla on keskeinen rooli ennallistamistoimien yhteensovittamisessa ja niillä tulee olla riittävät, tehtäviä vastaavat resurssit osallistua suunnitteluun, koordinointiin ja toimeenpanoon. Alueellisten toimijoiden rooli korostuu erityisesti valuma-aluekohtaisessa yhteistyössä sekä eri sektorien tavoitteiden yhteensovittamisessa. Uusia velvoitteita ei tule siirtää kunnille tai alueellisille toimijoille ilman riittävää rahoitusta.
Asetuksessa mainitaan, että tulevaisuudessa rahoituksesta on tarkoitus kattaa aiempaa suurempi osa EU-rahoituksella ja yksityisin varoin.
Ennallistamisasetuksen lisärahoitustarpeen nykyisiin resursseihin nähden arvioidaan olevan noin 400 miljoonaa euroa. Esimerkiksi luonnonarvomarkkinoita esitetään vahvasti yhdeksi uudeksi keinoksi rahoitusvajeen kattamiseen, mutta nykyisellään yksityisen sektorin vapaaehtoinen luontotyö on noin 10–40 miljoonaa euroa vuodessa ja vaikka optimistisimmatkin skenaariot luonnonarvomarkkinoista toteutuisivat, on vaje silti merkittävä. Nykyhallituksella ei vaikuta olevan merkittävää halukkuutta säätää ekologiseen kompensaatioon velvoittavaa lainsäädäntöä. Velvoittavuus voisi kasvattaa luonnonarvomarkkinoiden kokoa merkittävästi.
Nykyiset ohjelmat eivät kuitenkaan ole sellaisinaan riittäviä, vaikka esimerkiksi Helmi-ohjelman resurssitaso yli kaksinkertaistettaisiin asetuksessa mainitulla tavalla. Euroopan komission luonnonarvomarkkinoiden tiekartassa linjataan, että EU ohjaa vuosina 2026–2027 kymmenen prosenttia budjetistaan luonnon suojeluun ja ennallistamiseen sekä kaksinkertaistaa ulkoiseen biodiversiteettityöhön osoitetun rahoituksen seitsemään miljardiin euroon. Tämä potti kuitenkin jakaantuisi koko unionin alueelle. Asetuksessa viitataan myös esimerkiksi LIFE-ohjelman hyödyntämiseen, mikä on ollut EU:n ainoa rahoitusohjelma, joka on omistettu kokonaan ympäristönsuojelulle, luonnon monimuotoisuudelle, ilmastotoimille ja puhtaan energian edistämiselle. Neuvottelut EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2028–2034) ovat kuitenkin herättäneet huolta LIFE-ohjelman tulevasta asemasta.
Toimeenpanon varmistamisessa ennallistamisen osaamisella on tärkeä rooli. Ennallistamistoimien onnistuminen edellyttää riittävää osaamista suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa ja arvioinnissa. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida ennallistamiseen liittyvät koulutus-, neuvonta- ja asiantuntijaresurssien tarpeet sekä esittää toimenpiteitä niiden vahvistamiseksi. Lisäksi tulisi tarkastella kuntien, viranomaisten, yritysten ja muiden toimijoiden osaamistarpeita sekä työvoiman saatavuutta pitkällä aikavälillä.
Suunnitelmassa tulisi nykyistä kattavammin arvioida ennallistamistoimien yhteiskunnallisia hyötyjä. Taloudellisessa tarkastelussa korostuvat kustannukset ja rahoitustarpeet, mutta vähemmälle huomiolle jäävät ennallistamisen tuottamat hyödyt.
Erityisesti ekosysteemipalveluiden merkitystä tulisi tarkastella nykyistä laajemmin. Ennallistaminen voi tuottaa yhteiskunnalle hyötyjä esimerkiksi tulvasuojelun, vesien laadun paranemisen, hiilensidonnan, luonnon virkistyskäytön, matkailun sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kautta. Näiden vaikutusten huomioiminen antaisi realistisemman kuvan ennallistamisen kokonaisvaikutuksista.
Vapaaehtoisuuden ja hyväksyttävyyden merkitys
Varsinais-Suomen liitto pitää tärkeänä, että ennallistamistoimet perustuvat monelta osin vapaaehtoisuuteen, kannustavuuteen ja maanomistajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Toimenpiteiden hyväksyttävyys ja vaikuttavuus edellyttävät toimivia korvausjärjestelmiä sekä ennakoitavaa toimintaympäristöä maanomistajille, yrityksille ja elinkeinoille. Ennallistamissuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla on erityisen riippuvaista riittävän rahoituksen turvaamisesta, sillä vapaaehtoiset toimet jäävät todennäköisesti toteutumatta ilman riittävää rahoitusta. Varsinais-Suomen liitto korostaa, että ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää riittäviä resursseja käytännön neuvonta- ja verkostotyöhön, johon osoitettua rahoitusta alueellisten vesistökunnostusverkostojen kautta pidetään tärkeänä. Varsinais-Suomessa kaikille avoin vesistökunnostusverkosto on toiminut vuodesta 2018 lähtien paikallistason vesiensuojelua kokoavana tahona, ja sen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen rahoituksen avulla on tärkeää alueellisen yhteistyön, tiedonvälityksen ja kunnostustoimien edistämisen kannalta.
Yhteenveto
Varsinais-Suomen liitto pitää kansallisen ennallistamissuunnitelman tavoitteita lähtökohtaisesti perusteltuina ja katsoo niiden tukevan luonnon monimuotoisuuden vahvistamista sekä vesien ja meriympäristön tilan parantamista.
Erityisen tärkeää on Saaristomeren valuma-alueen huomioiminen kansallisena painopistealueena, ekologisten verkostojen vahvistaminen sekä ennallistamistoimien kytkeminen alueidenkäytön suunnitteluun ja merialuesuunnitteluun. Suunnitelman jatkovalmistelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota suunnitelman toimeenpanokelpoisuuteen, riittävään rahoitukseen, alueellisten toimijoiden ja suunnitelmien rooliin, suunniteltujen toimien maantieteelliseen kattavuuteen sekä tavoitteiden yhteensovittamiseen elinkeinojen, energiantuotannon ja muun kestävän aluekehityksen kanssa. Ennen lopullisen suunnitelman toimittamista tehtävän päivittämisen yhteydessä alueellisille toimijoille tulee varata mahdollisuus lausua suunnitelmasta.
Varsinais-Suomen liitto pitää ongelmallisena sitä, että ennallistamissuunnitelman luonnoksen valmistelun aikataulu on ollut sellainen, ettei lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä ole käytännössä mahdollista ottaa huomioon Suomen kannan valmistelussa. Tämä heikentää lausuntomenettelyn vaikuttavuutta ja tarkoituksenmukaista toteutumista.