Perustelut
Kunnissa on käynnissä laaja palveluverkon rakennemuutos. Ilmiö on valtakunnallinen, ja myös Varsinais-Suomessa arvioidaan parhaillaan julkisten rakennusten käyttötarkoituksia ja toimivuuksia. Muutostarpeiden taustalla on useita tekijöitä: väestökehitys, asuinalueiden rakenteelliset muutokset, rakennuskannan tekninen ikääntyminen ja sisäilmaongelmat sekä hyvinvointialueen palveluverkon vaikutukset kuntien omistamiin sote-kiinteistöihin.
Nämä muutokset edellyttävät palveluverkon uudelleenarviointia ja kaavoitusta. Varsinais-Suomessa valmistellaan kaavamuutoksia, jotka mahdollistavat uusien koulujen, päiväkotien ja muiden palvelurakennusten rakentamisen korvaamaan vanhaa rakennuskantaa. Usein tarkasteluihin liittyy myös vanhojen rakennusten purkaminen.
Varsinais-Suomen maakuntastrategia 2040+ asettaa kunnianhimoiset tavoitteet ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi. Strategian mukaan alueella siirrytään kohti resurssiviisasta ja vähäpäästöistä yhteiskuntaa hyödyntämällä ilmastoviisaita ratkaisuja. Rakentamisessa painopiste on olemassa olevan rakennuskannan käytössä, luonnonvaroja säästävässä uudisrakentamisessa ja puurakentamisen lisäämisessä – kaikki keskeisiä keinoja hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi.
Strategia korostaa myös kestävien elinympäristöjen suunnittelua, joka vähentää liikkumistarvetta ja parantaa lähipalvelujen saavutettavuutta. Kiertotalouden periaatteet, kuten tilojen uudelleenkäyttö ja muuntojoustavuus, ovat olennaisia päästöjen vähentämisessä ja taloudellisen kestävyyden vahvistamisessa.
Palveluverkkosuunnittelun ja kaavoituksen kytkentä on ratkaisevaa
Kunnissa strategian tavoitteita voidaan edistää parhaiten ilmastoviisaalla suunnittelulla ja julkisen rakennuskannan purkamisen kriittisellä arvioinnilla. Kestävä kaavoitus perustuu ajatukseen, että olemassa oleva rakennuskanta on arvokas resurssi, ei ensisijainen purkukohde. Korjaus- ja muutossuunnittelu vähentävät päästöjä, säästävät materiaaleja ja tukevat rakennetun ympäristön ajallista kerroksellisuutta.
Julkisia rakennuksia koskevat ratkaisut tehdään kuitenkin usein jo ennen kaavoituksen käynnistymistä. Palveluverkkosuunnittelu – erityisesti koulu- ja päiväkotiverkon tarkastelu – määrittää palvelujen saavutettavuuden ja rakennuskannan tulevaisuuden vuosikymmeniksi eteenpäin. Väestökehitys, tilatarpeet, sisäilmaongelmat, talous ja henkilöstön saatavuus ovat tärkeitä ratkaistavia haasteita. Purkamisen ja korvaavan uudisrakentamisen sijaan on tärkeää kehittää myös vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka perustuvat järjestelmälliseen ilmastovaikutusten vertailuun.
Ilmastovaikutusten arviointi on tuotava päätöksenteon alkuvaiheeseen
Alueidenkäyttölaki edellyttää, että kaavoituksessa arvioidaan suunnitelmien ympäristövaikutukset riittävän laajasti. Lisäksi selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla on olennaisia vaikutuksia. Uusi lainsäädäntö korostaa entistä vahvemmin ilmastovaikutusten arviointia ja kaavoituksen roolia vähähiilisiin ratkaisuihin ohjaamisessa.
Käytännössä kaavoitusta ohjaavat kuitenkin usein jo tehdyt palveluverkkopäätökset, jolloin kaavan tehtäväksi jää lähinnä valitun ratkaisun mahdollistaminen. Tämä kaventaa vaikutusten arviointia ja voi johtaa siihen, että merkittävä osa todellisista ilmastovaikutuksista jää tarkastelun ulkopuolelle.
Jotta päätöksenteko perustuisi kokonaiskuvaan, palveluverkkosuunnitteluun on kytkettävä systemaattinen ja määrällinen ilmastovaikutusten arviointi jo suunnittelun alkuvaiheessa. Palveluverkkosuunnittelun selvitysten tulee ennakoivasti palvella kaavoitusta ja sisältää kokonaistaloudellisuuden lisäksi myös rakentamis- ja alueidenkäyttölain edellyttämät arviot rakentamisen elinkaariominaisuuksista, vähähiilisyydestä ja suunnitelman kestävyydestä. Samalla julkisissa hankkeissa päätöksenteon keskiöön on nostettava palveluverkon suunnittelusta syntyvä koko ilmastovaikutusketju, ei vain yksittäisten rakennusten elinkaari.
Rakennusten purkaminen vaikuttaa myös kulttuuriperintöön
Ilmastovaikutusten lisäksi julkisten rakennusten kiihtyvä purkaminen uhkaa rakennettua kulttuuriperintöä. Erityisesti 1950–1990-lukujen rakennuskantaa poistuu nopeasti. Rakennusten arkkitehtoninen ja yhteiskunnallinen arvo tulee arvioida tasavertaisesti ilmastovaikutusten rinnalla.
Kohti kokonaisvaltaisesti ilmastokestävää kaavoitusta
Ilmastokestävän kaavoituksen lähtökohtana tulee olla olemassa olevan rakennuskannan mahdollisimman laaja hyödyntäminen. Tämä edellyttää rohkeaa, toimialat ylittävää otetta julkisen kiinteistökehittämisen koko suunnitteluketjuun. Kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun on oltava mukana alusta alkaen, jotta ratkaisuja voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti ja elinkaarivaikutuksiin perustuen.
Vetoomus Varsinais-Suomen kunnille
Varsinais-Suomen liitto kannustaa kuntia tarkastelemaan kriittisesti käytäntöä, jossa purkaminen nähdään usein ensisijaisena ratkaisuna. Kunnilla on velvollisuus turvata terveelliset ja turvalliset tilat, mutta päätöksissä tulee huomioida myös ilmastovaikutukset ja arvioida vaihtoehdot avoimesti ja kokonaisvaltaisesti.
Kunnilla on tilaisuus näyttää suuntaa ja ohjata rakentamista kohti ilmastoystävällisiä ja resurssiviisaita ratkaisuja. Tämä edellyttää:
Tällainen lähestymistapa tukee ilmastotavoitteita, vahvistaa resurssiviisautta ja on linjassa kestävän rakentamisen kansallisten ja kansainvälisten tavoitteiden kanssa.
Valmistelija/lisätiedot
Heidi Saaristo-Levin, suunnittelujohtaja
Kaisa Äijö, maakunta-arkkitehti
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää ehdottaa, että Varsinais-Suomen kunnat suunnannäyttäjinä sitoutuvat yllä mainittuihin periaatteisiin ja hyödyntävät niitä palveluverkon ja kaavoituksen kehittämisessä. Jokainen harkittu ratkaisu vahvistaa kunnan elinvoimaa ja luo perustaa kestäville valinnoille vuosikymmeniksi eteenpäin.
Yhdessä voimme rakentaa Varsinais-Suomesta alueen, jossa ilmastokestävät ratkaisut, taloudellinen kestävyys ja laadukas elinympäristö muodostavat vahvan ja tulevaisuuteen suuntautuvan kokonaisuuden.