Perustelut
Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa 25.1.2026 mennessä alueellisen matkailijaveron toteuttamisesta. Aikataulusyistä lausunto on annettu viraston lausuntona.
Tausta
Matkailijavero tarkoittaa yleensä lyhytaikaisen majoittumisen yhteydessä maksettavaa veroa tai maksua. Vastaavia majoittumiseen liittyviä ja matkailijoilta kerättäviä maksuja tai veroja on käytössä monissa Euroopan unionin jäsenmaissa.
Pääministeri Petteri Orpon hallitus on kevään 2025 puoliväliriihessä päättänyt Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmien strategisten toimenpiteiden käynnistämisestä. Osana tätä hallitus on päättänyt, että alueellisena kokeiluna toteutetaan lakiin perustuva matkailuvero eli matkailijamaksu toteuttamisedellytysten selvittämisen jälkeen. Selvityksessä tulee huomioida oikeudelliset edellytykset ja muut lainsäädännölliset sekä kuntataloudelliset kysymykset. Vastaava toimenpidekirjaus sisältyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti valtioneuvoston kanslian johdolla valmistelemaan ja vuonna 2024 käynnistyneeseen Pohjoisen Suomen ohjelmaan. Toimenpide koskee kestävän matkailun edistämistä, joka on Suomen matkailustrategian mukaan yksi Suomen matkailun kehittämistavoitteista.
Suomessa alueellinen matkailijavero olisi perustuslailliselta luonteeltaan vero, koska se ei ole korvaus tietystä palvelusta tai edusta ja se on maksajalleen pakollinen. Perustuslain 81 §:n mukaan verosta on säädettävä lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Lailla säätämisen vaatimus koskee myös kokeiluluonteista veroa. Alueellisen matkailijaveron kokeilu edellyttää siis uuden verolainsäädännön valmistelua kuten myös sitä, että veron kantamiselle luodaan tekninen järjestelmä. Laissa säädetyin edellytyksin kunnat voisivat halutessaan ottaa veron käyttöön. Verotuotto ohjautuisi veron kantaneelle kunnalle.
Tavoitteet
Kuulemisen kautta kartoitetaan etenkin kuntien ja matkailualan sidosryhmien näkemyksiä siitä, minkälaisia tavoitteita alueelliselle matkailijaverolle voidaan asettaa ja minkälainen veromalli toteuttaisi parhaiten tavoitteita. Kyselyn tarkoituksena on myös muodostaa käsitys siitä, miten laajasti matkailijaveron käyttöönotosta ollaan kiinnostuneita sekä minkälaisia muita näkökulmia alueellisen matkailijaveron käyttöönottoon liittyy.
Lisätiedot: Alueellisen matkailijaveron valmistelu - Valtiovarainministeriö
Valmistelija/lisätiedot
Tarja Nuotio, aluekehitysjohtaja
Esa Högblom, erikoissuunnittelija
Sami Heinonen, saaristo- ja maaseutuasiamies
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää merkitä tiedoksi seuraavan lausunnon
Yleistä
Varsinais-Suomen liitto toteaa ehdotetun matkailijaveron toteuttamisen edellyttävän perusteellista selvitystä ja arviota sekä kielteisistä että myönteisistä vaikutuksista ennen mahdollisen veron käyttöönottoa. Veron kokeilua esimerkiksi Lapin keskeisillä matkailualueilla voidaan pitää tietyin edellytyksin perusteltuna juuri tätä taustaa vasten. Varsinais-Suomen liitto edellyttää harkintaa ja varovaisuutta veron käyttöönotossa ja soveltamisessa sekä suhtautuu varauksella veron soveltamiseen koko maassa. On tärkeää todeta, että verolla voi olla negatiivisia vaikutuksia alalla tapahtuvalle kilpailulle ja yritysten toimintaan. Sekä kuntien että yritysten hallinnollinen taakka voi veron seurauksena kasvaa mikä voi heikentää matkailuelinkeinon toimintaedellytyksiä. Toisaalta vero oikein toteutettuna voi tarjota myös lisää kehittämisresursseja kunnille.
Varsinais-Suomen liitto toteaa, että matkailijaveron mahdollisessa kokeilussa ja käyttöönotossa on huomioitava kuntien erilaiset lähtökohdat. Merkittävät matkailualueet ja kunnat voisivat hyötyä verosta, kun taas pienissä kunnissa hallinnollinen taakka voi ylittää hyödyt. Kansainväliset kokemukset toisaalta osoittavat, että kohtuullinen vero ei vähennä matkailua merkittävästi, mutta sen hyväksyttävyys edellyttää läpinäkyvää kohdentamista matkailun kehittämiseen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että verotulo pitää tulouttaa ao. kunnalle täysimääräisesti ja kunnan tulisi voida kohdentaa tuotto suoraan matkailun kehittämiseen.
On hyvä huomioida tässä yhteydessä, että saaristossa on jo keskusteltu kausiluonteisesta matkailijamaksusta (ns. vierailijamaksu) infrastruktuuriin kohdistuvan paineen helpottamiseksi. Asiasta on käyty epävirallista keskustelua isompien matkailijavirtojen tasaamiseksi saaristokunnissa (erityisesti ulkosaaret kuten Utö ja Jurmo). Tätä keskustelua on käyty myös eri yhteistyöelimissä. Vierailijamaksussa ei kuitenkaan ole kysymys varsinaisesta verosta teknisessä mielessä. Todettakoon myös, että Varsinais-Suomen hiljattain vahvistettu maakuntastrategia 2040+ korostaa kestävän matkailun tematiikkaa, joten oikein toteutettuna matkailuvero voisi tukea tätä tulokulmaa myös Varsinais-Suomen osalta.
Vero voisi siis tuoda lisätuloja esimerkiksi matkailuinfrastruktuurin ja kestävän matkailun kehittämiseen. Kansainvälisesti (esim. Italia, Espanja, Islanti) matkailijaverot ovat vakiintuneita ja hyväksyttyjä, kun ne viestitään selkeästi matkailijoille. Kuntien vapaaehtoinen päätös veron käyttöönotosta antaa niin ikään joustoa erilaisille matkailuprofiileille.
Lähtökohtana tulee tietysti olla myös se, ettei yrittäjien hallinnollinen taakka kasva ja kilpailukyky heikkene. Lisäksi on mahdollista, että vain osassa kuntia toteutettu vero voi ohjata matkailijoita verottomille alueille mikä vääristää kilpailua. Pienissä kunnissa veron hallinnointi voi myös olla suhteettoman raskasta. Nämä seikat on huomioitava valmistelussa.
Yritysten kannalta paras ratkaisu on yksinkertainen, kiinteä euromääräinen vero per huone per yö, jota täydennetään vähäisillä poikkeuksilla, yhtenäisellä sähköisellä raportoinnilla ja yhdenvertaisella soveltamisella kaikkiin majoitusmuotoihin. Tämä malli minimoi hallinnollisen taakan, on teknisesti helppo toteuttaa ja tukee veron hyväksyttävyyttä sekä yritysten että matkailijoiden näkökulmasta.
Veron kokeiluluonteisuus
Kansallisesti mahdollinen kokeilu tulisi ensisijaisesti kohdistaa maan matkailun kärkialueille (esim. Lappi, Helsinki), koska näin saataneen parhaat kokemukset eikä maltillisen veron odoteta merkittävästi vähentävän matkailua. Liitto ei ensisijaisesti kannata kokeilun toteuttamista maan merkittävien matkailualueiden ulkopuolella.
Mutta mikäli Varsinais-Suomen alue olisi mukana kokeilussa voisi vero niin ikään kohdistua merkittäviin matkailukuntiin (Turku, saaristo). Tavoitteena olisi tällöin arvioida veron vaikutuksia matkailijavirtoihin, yrityksiin ja kuntatalouteen. Kokeilu mahdollistaisi veron teknisen toteutuksen ja hallinnollisten käytäntöjen testaamisen. Tässä yhteydessä on siis hyvä myös muistaa Varsinais-Suomen saaristossa kaavailtu vierailijamaksumalli.
Veron tavoite ja suuruus
Veron tavoitteina olisivat mm. kestävän matkailun edistäminen, infrastruktuurin ylläpito ja muiden matkailun aiheuttamien kustannusten kattaminen. Turussa esimerkiksi tapahtumien ja kulttuuripalveluiden rahoitus, saaristossa yhteysliikenteen ja ympäristön hoito voisivat olla tällaisia kohteita.
Veron soveltamisala
Vero tulisi kohdistaa kaikkiin majoitusmuotoihin kuten hotellit, B&B, leirintäalueet, vierasvenesatamat, alustapalvelut (Airbnb, Booking). Poikkeuksena voitaisiin jättää pois sosiaaliset erityistapaukset (esim. opiskelija-asuntolat, pakollinen työmatkamajoitus).
Veron alueellinen soveltaminen
Kunnilla tulee olla mahdollisuus päättää käyttöönotosta. Sesonkiluonteinen soveltaminen olisi perusteltua saaristossa ja tapahtumakaupungeissa. Kunnille tulisi jättää laaja harkintavalta soveltamisen yksityiskohdissa. Tässäkin yhteydessä on hyvä myös muistaa Varsinais-Suomen saaristossa kaavailtu vierailijamaksumalli.
Verotuottojen ohjautuminen
Verotuoton tulisi ehdottomasti ohjautua kunnalle. Vaikka verotulot ovat yleiskatteellisia, kunnilla tulisi olla poliittinen mahdollisuus kohdentaa ne matkailun kehittämiseen (esim. infrastruktuuri, ympäristönhoito, tapahtumat).
Verovelvolliset ja veronkanto
Verovelvollisia olisivat majoituspalvelujen tarjoajat, jotka tilittäisivät veron kunnalle. Mallia voisi hakea arvonlisäveron oma-aloitteisesta menettelystä. Alustapalvelut tulisi velvoittaa sisällyttämään vero varausjärjestelmiin, jotta kilpailuneutraliteetti säilyy.
Veron tulee olla yrityksille mahdollisimman kevyt toteuttaa, selkeä asiakkaille ja helposti valvottava ja yhdenmukainen kaikille majoitusmuodoille. Suositeltu veromalli on tällöin kiinteä euromääräinen vero per huone per yö. Tämä on hallinnollisesti kevyin vaihtoehto kaikenkokoisille majoittajille eikä vaadi henkilömäärän seurantaa verotusta varten. Vero on myös helppo lisätä laskutusjärjestelmiin yhtenä lisärivinä ja se vähentää virheiden ja tulkintojen riskiä. Vaihtoehtoinen malli olisi kiinteä vero per henkilö per yö, joka on yhtä kevyt mutta vaatii tarkempaa henkilömäärän hallintaa. Vältettävä malli on prosenttiperusteinen vero huonehinnasta koska se lisää IT-työtä, tulkintaa ja kirjanpidon monimutkaisuutta.
Poikkeuksia ja rajauksia tulee olla mahdollisimman vähän esimerkiksi vapautukset tulisi kohdistaa vain lapsille ja pitkäaikaismajoitukselle (esim. yli 30 vrk). Laajat erityisryhmät ja poikkeukset lisäävät merkittävästi hallinnollista taakkaa. Veron kerääjäksi määritellään se taho, joka laskuttaa asiakkaan (myös alustat kuten Airbnb). Raportointi ja tilitys tapahtuvat sähköisesti, yhdenmukaisella kansallisella mallilla. Tilitysrytmi 1–3 kuukauden välein keventää yritysten työtä. Yhdenvertaisuuden ja kilpailuneutraliteetin kannalta veron tulee koskea kaikkia majoitusmuotoja kuten hotellit, hostellit, mökit, huoneistot, alustatalous. Yhdenmukainen sääntely ehkäisee kilpailuhaittoja ja helpottaa valvontaa.
Viestinnän ja asiakasläpinäkyvyyden kannalta veron nimi ja tarkoitus tulee viestiä selkeästi. Selkeä laskurivi vähentää majoittajien asiakaspalvelukuormaa. Yhtenäinen valtakunnallinen viestintä tukee hyväksyttävyyttä.
Alueellisen matkailijaveron taloudelliset vaikutukset
Suomessa matkailun kokonaiskysyntä oli noin 16,6 mrd € vuonna 2024, josta ulkomainen kysyntä 4,7 mrd €. Ulkomaiset matkailijat käyttivät Suomessa 3,7 mrd € vuonna 2024. Varsinais-Suomessa vuotuinen matkailutulo on runsaat 500 miljoonaa euroa ja yöpymisiä vuositasolla noin 1,5 miljoonaa. Vero ei kansainvälisesti ole vähentänyt matkailua merkittävästi, jos taso on ollut kohtuullinen. Yrityksille vero voi tuoda hallinnollista työtä, mutta kunnille lisätuloja. Vaikutukset riippuvat siitä, ottavatko lähialueen kunnat veron käyttöön – kilpailuasetelma on merkittävä.
Muut huomiot
Viestinnän merkitys on keskeinen. Matkailijoille tulee selkeästi kertoa veron tarkoitus ja kohdentaminen. Kokeilun arvioinnissa tulee huomioida alueellinen tasapuolisuus ja matkailun kilpailukyky. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että vero voi toimia, kun sen taso on maltillinen ja kohdentaminen läpinäkyvää.
Lopuksi
Varsinais-Suomen liitto suhtautuu varovaisuudella veron toteuttamiseen mutta näkee siinä myös mahdollisuuksia erityisesti kuntien matkailuresurssien vahvistamiseksi. Tämä edellyttää, että veron taso on maltillinen, soveltaminen joustavaa ja tuotot kohdennetaan matkailun kehittämiseen kuntatasolla. Kuntien erilaiset lähtökohdat on huomioitava, jotta vero tukee matkailun kestävyyttä eikä heikennä alueen kilpailukykyä. Lisäksi yritysten hallinnollinen taakka tulee minimoida.