Perustelut
Euroopan komissio on julkaissut heinäkuussa 2026 ehdotuksen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen teknisestä päivityksestä ja avannut asiasta julkisen kuulemisen, jonka määräaika on 30.9.2026. Ehdotus loisi perustan vuosien 2028–2034 alueellisia valtiontukia koskevalle sääntelylle ja kansalliselle aluetukikartalle. Ehdotuksessa päivitetään tukialueiden määrittelyn pohjana käytettävät sosioekonomiset tilastot. Alueellisilla valtiontuilla pyritään vahvistamaan alueiden kilpailukykyä, investointeja, työllisyyttä ja taloudellista kehitystä.
Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat määrittelevät ne alueet, joilla jäsenvaltiot voivat myöntää yrityksille korotettuja investointi- ja kehittämistukia alueellisen kehityksen edistämiseksi. Suomessa nykyinen vuosia 2022–2027 koskeva aluetukikartta perustuu pitkälti harvan asutuksen kriteeriin, minkä seurauksena Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueet kuuluvat niin sanottuihin ennalta määriteltyihin C-tukialueisiin. Muilla alueilla tukialueiden nimeäminen perustuu erikseen arvioitaviin sosioekonomisiin, maantieteellisiin tai rakennemuutokseen liittyviin kriteereihin. Tukialuejako vaikuttaa suoraan siihen, millä tukitasolla yritysten investointeja voidaan julkisesti tukea.
Komission ehdotuksessa Suomen aluetukikartan väestöpeitto laajenisi nykyisestä, mikä mahdollistaisi aiempaa kattavamman aluetukikartan valmistelun tulevalle ohjelmakaudelle. Samalla Etelä-Suomen suuralue ja Varsinais-Suomi sen osana tunnistettaisiin muuttuneen geopoliittisen tilanteen vuoksi osana itäistä raja-aluetta ja sisällytettäisiin ennalta määriteltyyn C-tukialueeseen. Varsinais-Suomen näkökulmasta ehdotettu muutos vahvistaisi mahdollisuuksia hyödyntää alueellisia valtiontukia muun muassa teollisten investointien, vihreän siirtymän hankkeiden sekä rakennemuutoksista kärsivien alueiden kehittämisen tukena.
Valmistelija/lisätiedot
Malla Rannikko-Laine, edunvalvontajohtaja
Miika Tiainen, edunvalvonnan erikoissuunnittelija
etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Jyri Arponen, maakuntajohtaja, jyri.arponen@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää antaa seuraavan lausunnon julkiseen kuulemiseen alueellisten valtiontukien suuntaviivoista:
Varsinais-Suomen liitto pitää myönteisenä, että komission ehdotus laajentaisi Suomen aluetukikartan väestöpeittoa ja tunnistaisi itäisen raja-alueen muuttuneen toimintaympäristön. Muutos vastaa niihin huoliin, joita Varsinais-Suomi ja myös useat muut Etelä-Suomen suuralueen maakunnat esittivät suuntaviivojen osalta jo aiemmin avoinna olleessa komission julkisessa kuulemisessa. Korostamme kuitenkin, ettei pelkkä väestöpeiton laajentaminen takaa vaikuttavuutta. Ratkaisevaa on, miten tukialueet ja -tasot määritellään, kuinka rahoitus kohdennetaan ja kuinka nopeasti järjestelmä reagoi muuttuviin olosuhteisiin.
Varsinais-Suomen liitto katsoo, että alueellisen valtiontukijärjestelmän hyväksyttävyys ja vaikuttavuus jatkossa edellyttävät, että tukikelpoisuus ja tukitasot perustuvat alueiden tosiasiallisiin olosuhteisiin ja että tuki korjaa kehityseroja ilman tarpeettomia kilpailuvääristymiä.
Komission ehdottama muutos on Suomelle merkittävä. Sen mukaan Itä- ja Pohjois-Suomen ohella myös Etelä-Suomen suuralue kuuluisi itäisenä raja-alueena ennalta määriteltyyn C-tukialueeseen, minkä ohella Suomella olisi käytössään ennalta määrittelemätöntä väestöpeittoa. Tämä avaa mahdollisuuden muodostaa vuodesta 2028 alkaen aiempaa kattavampi ja tarkoituksenmukaisempi aluetukikartta.
Venäjän vastaisen rajan sulkeutumisen ja laajemman geopoliittisen mullistuksen vaikutukset ovat olleet mittavat ja ne heijastuvat koko Etelä-Suomen suuralueelle: satamien ja logistiikkakäytävien liikennevirtoihin, teollisuuden toimitusketjuihin ja raaka-ainehuoltoon, energiahuoltoon, matkailuun sekä muuttuneen toimintaympäristön edellyttämiin investointeihin.
Varsinais-Suomi on yksi Suomen merkittävimmistä vienti- ja teollisuusmaakunnista. Muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön vaikutukset näkyvät erityisesti meriteollisuuden, teknologiateollisuuden, satamien, logistiikan ja kansainvälisten toimitusketjujen toimintaedellytyksissä. Tästä syystä itäisen raja-alueen tunnistaminen NUTS2-tasolla on perusteltua, ja koko Etelä-Suomen suuralueen kuuluminen ennalta määriteltyyn tukialueeseen tulee säilyttää suuntaviivojen viimeistelyssä.
Varsinais-Suomen esitykset suuntaviivojen jatkovalmisteluun:
1. Tukialueiden ja -tasojen tulee perustua aitoon sosioekonomiseen tarpeeseen. Harva asutus on ollut Suomessa hallitseva tukialueiden määrittelyn peruste. Sen rinnalla tulisi kuitenkin nykyistä systemaattisemmin huomioida alueiden taloudellinen suorituskyky, talous- ja työllisyyskehitys, väestömuutokset, rakennemuutos sekä geopoliittisista muutoksista aiheutuvat vaikutukset. Lisäksi huomioon tulisi ottaa alueiden erityisolosuhteet, kuten saaristoisuus ja saaristoalueiden kilpailukykyyn vaikuttavat saavutettavuushaasteet.
Näin vältetään tilanne, jossa taloudellisesti vahvat harvaan asutut alueet saavat korkeampia tukitasoja kuin alueet, joilla on vakavia rakennemuutoksen tai työllisyyden haasteita. NUTS2-tason luvut kuvaavat tilannetta: vuonna 2023 asukaskohtainen BKT oli Etelä-Suomessa (FI1C) 42 174 € ja harvaan asutussa Pohjois- ja Itä-Suomessa (FI1D) 41 477 € (Kansantalouden aluetilinpito, Tilastokeskus). Ero on käytännössä olematon, ja viimeisten 25 vuoden aikana BKT asukasta kohden on kasvanut selvästi nopeammin Pohjois- ja Itä-Suomessa (30 %) kuin Etelä-Suomessa (13 %). Myös työttömyysasteen osalta tilanne on Etelä-Suomessa tällä hetkellä Pohjois- ja Itä-Suomea huonompi suuraluetasolla vertailtaessa (13,6 % ja 13,0 %, heinäkuu 2026, KEHA-keskuksen työllisyyskatsaus). Kriteerin täydentäminen sosioekonomisilla kriteereillä parantaisi sekä oikeudenmukaisuutta että koheesiota.
2. Tukitasojen on oltava riittäviä ja oikeasuhtaisia. Pelkkä tukikelpoisuus ilman riittävää tukitasoa jää vaikutuksiltaan vähäiseksi. Käytännön kokemus osoittaa, että tuen kysyntä yrityksissä on suurinta siellä, missä tukitasot ovat korkeimmat. Kansallista tukikarttaa laadittaessa on varmistettava, että tukitasot vastaavat alueiden todellista tarvetta. Komission ja jäsenvaltioiden tulee arvioida myös tukikartan vaikutuksia yritysten sijoittumiseen, investointipäätöksiin ja alueiden väliseen kilpailuun.
3. Tukikarttojen tarkistamiseen kesken kauden tarvitaan nykyistä joustavampi ja nopeampi menettely. Vaikka väliarviointi on jo mahdollinen, menettelyn tulisi mahdollistaa nopeampi reagointi merkittäviin talouden häiriöihin, teollisuuden äkilliseen rakennemuutokseen ja turvallisuusympäristön muutoksiin myös ohjelmakauden aikana.
Kansallisen tason valmistelu
Suuntaviivojen tarjoama väestöpeitto konkretisoituu vasta kansallisessa aluetukikartassa ja rahoituksen kohdistamisessa. Varsinais-Suomen liitto edellyttää, että Suomi valmistelee uuden aluetukikartan ja tukialueiden määrittelyn avoimesti, ajantasaiseen datan perustuen ja maakuntia kuullen sekä turvaa yrityksille tasapuoliset kilpailuedellytykset koko maassa. Komission ehdotuksen tavoitteet eivät toteudu, mikäli laajentunut väestöpeitto ei johda aidosti nykyistä tasapainoisempaan aluetukikarttaan. Laajentuneen väestöpeiton hyödyntäminen edellyttää myös riittäviä kansallisia resursseja, jotta tukikelpoisuus muuttuu aina investoinneiksi ja työllisyydeksi asti.
Yhteenveto
Varsinais-Suomen liitto pyytää komissiolta, että se:
- säilyttää Etelä-Suomen suuralueen aseman ehdotuksen mukaisesti ennalta määriteltynä C-tukialueena;
- täydentää harvan asutuksen kriteeriä sosioekonomisilla kriteereillä tilastollisen päivityksen yhteydessä; ja
- joustavoittaa tukialueiden tarkistamista kesken ohjelmakauden.