Perustelut
Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa valtioneuvoston huoltovarmuuden tavoitepäätöksen luonnoksesta. Ministeriö on valmistellut poikkihallinnollisessa yhteistyössä tavoitepäätöksen uudistamista. Voimassa oleva tavoitepäätös (1048/2018) on vuodelta 2018. Lausunto on pyydetty toimittamaan 25.1.2024 mennessä Lausuntopalvelu.fi -osoitteessa.
Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän kriittisen tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista poikkeusoloissa ja niihin verrattavissa olevissa vakavissa häiriöissä. Kansallisen huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat sisä- ja kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen ja muu tuotannollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukyinen kansantalous.
Huoltovarmuus on osa yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaista kokonaisturvallisuutta. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista johtaa, valvoo ja sovittaa yhteen valtioneuvosto sekä toimivaltaiset ministeriöt hallinnonaloillaan. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvan Huoltovarmuuskeskuksen tehtävänä on kehittää julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistoimintaa huoltovarmuusasioissa. Keskeistä on eri toimijoiden (viranomaiset, yksityinen sektori, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset) välinen vuorovaikutus paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Huoltovarmuuden turvaaminen tukeutuu toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin mukaan lukien liikenneväylät ja näiden jatkuvuuteen. Huoltovarmuuskriiseihin varautuminen on aina kansallisella vastuulla, mitä kansainvälinen varautuminen täydentää. Erityisesti Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan on epävakauttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä. Sodan luoma jännite ja suurvaltakilpailun kasvu haastavat globaaleihin toimitusketjuihin perustuvan huoltovarmuuden. Muuttuneen turvallisuusympäristön uhat edellyttävät huoltovarmuuden turvaamisen ja varautumisen tason vahvistamista.
Valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista määritellään kansallisen huoltovarmuustyön lähtökohdat, periaatteet ja kansalliset tavoitteet. Päätös ohjaa ja antaa suuntaviivoja valtion keskus- ja aluehallinnon sekä kuntien viranomaisille ja muille sellaisille toimijoille, jotka vastaavat oman hallinnonalansa huoltovarmuudesta, sen johtamisesta ja kehittämisestä. Päätöksen toimeenpanoa varten laaditaan erillinen suunnitelma, jossa määritellään eri viranomaisten vastuut ja toimenpiteiden tarkempi aikataulutus.
Seuraavana 25.01.2024 annettu lausunto luonnoksesta valtioneuvoston päätöksestä huoltovarmuuden tavoitteista:
Tavoitepäätöksessä on kattavasti taustoitettu huoltovarmuuden merkitystä ja sen roolia muuttuneessa toimintaympäristössä. Johdannossa on mainittu huoltovarmuusasioista vastaavia ja niihin liittyviä tahoja ja organisaatioita. Yhteiskunnan huoltovarmuuden ja peruspalveluiden paikallisessa ja alueellisessa varmistamisessa on kunnilla ja hyvinvointialueilla keskeinen rooli. Tämä korostuu kriittisen infrastruktuurin kriisinkestävyyteen sekä väestön toimintakykyyn ja henkiseen kestävyyteen liittyvissä tehtävissä. Erityisesti kuntien mahdollisuuksia huolehtia huoltovarmuudesta tulee parantaa kiinnittämällä huomiota huoltovarmuusyhteistyöhön hyvinvointialueiden kanssa.
Luonnoksen mukaan huoltovarmuussuunnittelua tehdään yhteistyössä aluekehittämisestä ja koheesiopolitiikasta vastaavien ministeriöiden sekä alue- ja paikallistason kanssa ja huoltovarmuus tunnistetaan osana aluekehittämisen suunnittelua ja toimeenpanoa. Maakunnan liitot toimivat alueillaan aluekehittämisviranomaisina, mutta liittojen rooli tavoitepäätöksessä jää epäselväksi. Varsinais-Suomen liitto katsoo, että tätä roolia niin aluekehittämisen kuin aluesuunnittelunkin osalta tulisi selkeyttää ja konkretisoida. Ylipäätään tavoitepäätöksessä tulisi selkeästi kirjata huoltovarmuustyöhön osallistuvat organisaatiot ja näiden roolit osana kokonaisuutta. Alueellisten viranomaisten vastuut tulee selvästi määritellä toimeenpanoa varten laadittavassa erillisessä suunnitelmassa.
Huoltovarmuuden toteuttamisen lähtökohdat
Huoltovarmuuden toteuttamisen lähtökohdat ja vastuut on esitetty kohtuullisen selkeästi kansallisella tasolla. Monin osin tavoitepäätöksessä viitataan vielä valmisteilla oleviin lakeihin, periaatepäätöksiin ja selvityksiin. Näiltä osin uudet päätökset ja lainsäädäntö, esimerkiksi valtion uuden omistajapolitiikan periaatepäätös, saattavat vaikuttaa myös tämän tavoitepäätöksen sisältöihin.
Tavoitepäätöksessä on viitattu muun muassa pohjoismaisiin, EU:n ja Naton huoltovarmuutta koskevaan yhteistyöhön ja varautumisen yhteensovittamiseen kansainvälisten yhteistyörakenteiden kanssa. Sellainen kansainvälinen yhteistyö, joka edistää huoltovarmuutta on tärkeä tunnistaa. Yhteistyön mahdollisuuksia huoltovarmuudessa voitaisiin kuitenkin vielä avata yleisellä tasolla.
Kehittämiskohteiden taustat ja tavoitteet
Kappaletta huoltovarmuuden alueellisuudesta 3.4 tulisi täsmentää listauksella siitä, mitkä ovat varautumisesta ja huoltovarmuudesta vastaavat alue- ja paikallistason viranomaiset. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä kunnilla on kasvava tarve yhteiselle varautumis- ja valmiussuunnittelulle hyvinvointialueen kanssa. Vuonna 2023 alusta toimintansa aloittaneilla hyvinvointialueilla yhteistyörakenteet ovat kuitenkin vasta alkutekijöissä.
On hyvä, että tavoitepäätöksessä (3.3.) on kiinnitetty huomiota myös kansalaisvarautumiseen ja sen merkitykseen. Osion viimeisessä kappaleessa luonnon virkistyskäytön ja kansalaisten omatoimisen ampumaharjoittelun mahdollisuuksien kytkeminen samaan virkkeeseen on erikoinen ja sitä tulisi selkeyttää. Lisäksi kappaleessa tunnistetaan verkostoyhteistyön merkitys ja korostetaan kolmannen sektorin roolia varautumistoiminnassa erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Varsinais-Suomen liitto katsoo, että kolmannen sektorin rooli ja merkitys on erittäin tärkeää koko Suomessa, myös taajama- ja kaupunkialueilla.
Toimialakohtaiset huoltovarmuustavoitteet ja kehittämiskohteet
Toimialakohtaisissa huoltovarmuustavoitteissa on kuvaukset tehty selkeästi, mutta eri toimialat on kuvattu varsin eri tasoisesti. Yksityisen sektorin roolia kokonaishuoltovarmuudessa on sivuttu, mutta se voisi olla selkeämmin kuvattu.
Kappale energiahuoltovarmuudesta (4.1.) on ajantasainen ja asianmukainen. Silti uusiutuvien energiamuotojen varmuusvarastoimisen tutkimista voisi tarkentaa esimerkiksi ympäristölämmön, akkujen ja pumppuvoimaloiden mahdollisuuksien osalta. Parhaillaan varmuusvarastoimisessa korostuvat puupolttoaineiden, turpeen ja fossiilisten osuudet helpon varastoitavuuden ja omavaraisuuden takia.
Kappaleessa 4.2. on kirjattu kuljetusten jatkuvuuden merkitys huoltovarmuudelle sekä teollisuuden toimintaedellytyksille. Logistisen järjestelmän toimivuus ja turvallisuus on tunnistettu kriittiseksi tekijäksi yhteiskunnan toiminnan ja huoltovarmuuden kannalta. Suomen riippuvuus kansainvälisistä verkostoista ja ulkomaankaupan kuljetuksista korostaa etenkin satamien merkitystä. Tästä syystä esimerkiksi Turun ja Naantalin satamilla ja satamaan johtavan Turun kehätien sujuvuudella on erityinen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle. Varsinais-Suomen satamat ja satamiin johtavat yhteydet ovat tavaraliikenteen lisäksi tärkeitä sotilaallisen liikkuvuuden ja joukkojen liikuttamisen näkökulmasta.
Kappaleessa 4.3. on elintarvikehuoltoa koskevia tavoitteita. Luonnoksen mukaan tavoitteena on varmistaa huoltovarmuuden kannalta riittävän omavaraisen kotimaisen alkutuotannon jatkuvuus. Tavoitteissa on tunnistettu myös tarve vähentää alkutuotannossa käytettävien tuontiraaka-aineiden suhteellista osuutta esimerkiksi ravinteiden kierrätystä tukemalla. Tavoite on kannatettava. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa olisi käytettävissä eläinten lantafosforia kasvien fosforitarpeen verran, mutta orgaanisten kierrätyslannoitteiden sijaan käytössä ovat enimmäkseen mineraalilannoitteet.
Fyysisen infrastruktuurin rakentamisen ja kunnossapidon kohdalla (4.7.) myönteistä on se, että maanpuolustuksen rakennushankkeissa luvataan huomioida aiempaa vahvemmin maankäyttö ja sen suunnittelu.
Erinomaista on, että tavoitteistossa on oma kappaleensa (4.10) ilmastonmuutoksesta, sään ääri-ilmiöistä ja avaruussäästä. Avaruussäätä ja ilmastonmuutosta tulisi kuitenkin käsitellä erikseen. Ilmastonmuutoksen sopeutumisen osalta voitaisiin valmius- ja varautumissuunnitelmien suhdetta tarkastella tekeillä oleviin sopeutumisen suunnitelmiin. Kuten tavoitepäätöksessä lähtökohdissa todetaan, on tärkeä huomioida ilmastonmuutos, luontokato ja niihin sopeutuminen sekä puhdas energian kaikessa huoltovarmuustyössä.
Valtioneuvoston tavoitteiden seuranta
Tavoitepäätösluonnoksessa on vain ohut maininta päätöksen seurannasta. Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla tulee olemaan tavoitepäätöksen toimeenpanon suunnitelman laatiminen. Siihen on tarpeen sisällyttää konkreettiset ja aidosti mitattavat seurantaindikaattorit, joiden kautta huoltovarmuuden tilannekuvaa ja kehitystä voidaan seurata ja kehittää.
Ehdotus
Esittelijä
-
Kari Häkämies, maakuntajohtaja, kari.hakamies@varsinais-suomi.fi
Maakuntahallitus päättää merkitä tiedoksi työ- ja elinkeinoministeriölle 25.01.2024 annetun lausunnon luonnoksesta valtioneuvoston päätöksestä huoltovarmuuden tavoitteista.