Perustelut
Uudenkaupungin kaupunginhallitus on 25.5.2026 pyytänyt Varsinais-Suomen liitolta lausuntoa Koiviston saaren ranta-asemakaavaehdotuksesta 14.8.2026 mennessä.
Suunnittelualue sijaitsee Uudessakaupungissa noin kuusi kilometriä keskustasta lounaaseen. Ranta-asemakaava-alue käsittää koko Koiviston saaren ja lähialueita. Suunnittelualueella on rantaviivaa n. 4 850 m ja muunnettua rantaviivaa 3 545 m, maa-alueen pinta-ala on 55 ha ja vesialueen pinta-ala n. 6 ha.
Ranta-asemakaavan tarkoituksena on osoittaa suunnittelualueen kiinteistöille kantatilamitoituksen perusteella omarantaisia lomarakennuspaikkoja. Lisäksi tavoitteena on mahdollistaa muun alueen virkistyskäyttöä palvelevien toimintojen sijoittuminen. Alue on Uudenkaupungin kaupungin omistuksessa.
Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston 14.6.2021 hyväksymässä luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavassa saaren pohjoisosa on osoitettu retkeily- ja matkailutoiminnan alueeksi (R). Merkinnällä osoitetaan olemassa olevia, kehittyviä ja suunniteltuja retkeily- ja matkailutoimintojen alueita ja kohteita. Eteläinen osa on virkistysaluetta (V). Saaren poukamaan on osoitettu luonnonsatama, laituri, suojasatama tai ankkuripaikka.
Lisäksi saari sijaitsee maakuntakaavan Selkämeren kalastuksen ja kalatalouden kehittämisvyöhykkeellä. Suunnittelualue kuuluu loma-asutuksen mitoitusta osoittavaan osa-alueeseen 4 (2–3 lay/km, vapaata rantaa 50 %). Seveso III -direktiivin mukaisen suoja- ja konsultointivyöhykkeen rajaus jää suunnittelualueen koillispuolelle.
Kaava-alueella on voimassa 15.3.1994 hyväksytty Uudenkaupungin yleiskaava. Suunnittelualue on yleiskaavan mukaista retkeily- ja ulkoilualuetta (VR) ja luonnonpoukamaan on osoitettu vesiliikenteen aluetta (LV).
Ennen ehdotusvaihetta Koiviston ranta-asemakaavan luonnos on ollut nähtävillä kahdesti, ja maankäyttö- tai aluesuunnittelujaosto on lausunut siitä molemmilla kerroilla. Maankäyttöjaosto päätti kokouksessaan 20.5.2024 antaa ranta-asemakaavan ensimmäisestä luonnoksesta lausunnon, jossa todettiin seuraavaa: ”Asemakaavoitusta ohjaava oikeusvaikutteinen yleiskaava ei tue eikä perustele asemakaavaluonnoksessa esitettyä omarantaisten lomarakennusten rakentamista. Koiviston saaren maankäytön mahdolliset muutokset tulee ensisijaisesti ratkaista käynnissä olevan Uudenkaupungin yleiskaavan ajantasaistamisprosessin yhteydessä. Yleiskaavalla voidaan tarkentaa maakuntakaavaa sillä edellytyksellä, ettei saarelle kohdistuvia paikallisia ja maakunnallisia virkistyksen, retkeilyn ja matkailun tavoitteita vaaranneta.” Myös Varsinais-Suomen ELY-keskus kiinnitti omassa lausunnossaan huomiota kaavan ristiriitoihin yleis- ja maakuntakaavan kanssa, ja totesi, että mikäli kaavaprosessia jatketaan, kaavaratkaisua on oleellisesti muutettava.
Kaavan laatijan mukaan kaavaratkaisua oli toisessa luonnoksessa oleellisesti muutettu. Ensimmäiseen luonnokseen verrattuna omarantaisten lomarakennuspaikkojen määrää kaava-alueella on vähennetty kahdestatoista yhdeksään. Lisäksi venesataman tai venevalkaman yhteyteen on osoitettu vanhan kalastajatorpan ympäristöä hyödyntävä matkailua palvelevien rakennusten korttelialue, ja saarelle on osoitettu useita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita.
Aluesuunnittelujaosto totesi kokouksessaan 15.12.2025 annetussa toista kaavaluonnosta koskeneessa lausunnossa, että omarantaisten lomarakennuspaikkojen osoittaminen kaavaluonnoksen esittämässä laajuudessa heikentää olennaisesti saaren soveltuvuutta maakunta- ja yleiskaavan mukaiseen käyttöön, eikä ratkaisu siten ole niiden mukainen. Lausunnossa tähdennettiin edelleen, että Koiviston saaren mahdolliset maankäytön muutokset tulisi ratkaista ensisijaisesti yleiskaavoituksen kautta. Lupa- ja valvontavirasto kiinnitti omassa lausunnossaan huomiota kaavan ristiriitoihin yleis- ja maakuntakaavan kanssa, ja totesi lisäksi, että yleisen käytännön mukaan virkistykseen yleiskaavassa osoitetulla alueella loma-asuntojen rakennuspaikkojen määrän ja rakennusoikeuden tulisi olla selvästi mitoituksessa ja rakennusjärjestyksessä sallittuja enimmäismääriä matalampi, eikä yleiskaavasta poikkeaminen saa vaarantaa sen toteutumista ja tarkoitusta.
Nyt nähtävillä olevassa kaavaehdotuksessa rakennuspaikkakohtaista rakennusoikeutta on maisemallisista syistä laskettu neljänneksellä 200 k-m2:stä 150 k-m2:iin. Kaavan laatijan mukaan toinen kaavaluonnos ei ollut ristiriidassa maakunta- ja yleiskaavan kanssa: alueelle suunniteltu omarantaisten loma-asuntojen rakennuspaikkojen määrä alittaa maakunta- ja yleiskaavan mitoitukseen, ja matkailun, retkeilyn ja virkistyksen mahdollisuuksista on huolehdittu varaamalla vanhan kalastajatorpan ympäristö matkailukäyttöön ja sallimalla virkistyskäyttöä palvelevien grillikatosten, laavujen ja polkujen tekeminen saaren pohjoisosaan. Näin ollen kaavaratkaisua ei ole ehdotusvaiheessa muutettu rakennusoikeuden vähentämistä enempää.
Valmistelija/lisätiedot
suunnittelujohtaja Heidi Saaristo-Levin
erikoissuunnittelija Arttu Koskinen
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Heidi Saaristo-Levin, suunnittelujohtaja, heidi.saaristo-levin@varsinais-suomi.fi
Aluesuunnittelujaosto päättää antaa Uudenkaupungin Koiviston ranta-asemakaavaehdotuksesta seuraavan lausunnon:
Ranta-asemakaava-alue on voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitettu pääasialliselta käyttötarkoitukseltaan virkistys- sekä retkeily- ja matkailutoimintojen alueiksi. Yleiskaavassa alue on samansisältöisesti retkeily- ja ulkoilualuetta. Maakuntakaavan vesiliikenteen kohdemerkintä on yleiskaavassa vesiliikenteen aluetta.
Varsinais-Suomen maakuntakaavan merkinnät muodostavat maakunnan kattavan maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävien virkistyksen, retkeilyn ja matkailun alueiden ja kohteiden kokonaisuuden, joka turvaa virkistysalueiden riittävyyden ja virkistysverkoston kattavuuden. Koiviston saari sijaitsee lyhyen etäisyyden päässä Uudenkaupungin keskustasta ja on siten laajasti saavutettavissa. Aluesuunnittelujaosto toistaa näkemyksensä, että yleisen retkeily-, matkailu- ja virkistyskäytön tulee olla maakunta- ja yleiskaavan mukaisesti saaren kaavaratkaisun lähtökohtana.
Vaikka rakennuspaikkakohtaista rakennusoikeutta on kaavaehdotuksessa vähennetty, omarantaisten lomarakennuspaikkojen osoittaminen kaavaehdotuksen esittämässä laajuudessa ei edelleenkään tue voimassa olevien kaavojen tavoitteita, vaan heikentää olennaisesti Koiviston saaren soveltuvuutta maakunta- ja yleiskaavan mukaiseen käyttöön, vaikka kaava mahdollistaakin saarella myös pienimuotoista retkeily-, matkailu- ja virkistyskäyttöä. Kaavaratkaisu ei siten ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan (1992) eikä sitä selvästi tuoreemman maakuntakaavan (2021) mukainen.
Aluesuunnittelujaosto toistaa näkemyksensä, että Koiviston saaren maankäytön mahdolliset muutokset tulee ensisijaisesti ratkaista yleiskaavoituksen yhteydessä. Yleiskaavalla voidaan tarkentaa maakuntakaavaa sillä edellytyksellä, ettei saarelle kohdistuvia paikallisia ja maakunnallisia virkistyksen, retkeilyn ja matkailun tavoitteita vaaranneta.